Enimmäiskorvaus

Enimmäiskorvaus on termi, jota käytetään kuvaamaan suurinta summaa, jonka korvaus voidaan maksaa vahingosta, menetyksestä tai muusta haitasta. Se on tyypillisesti määritelty sopimuksessa, vakuutuksen ehdoissa tai lainsäädännössä, ja sen tarkoituksena on rajata vastuuta sekä hallinnoida korvausten kokonaismäärää.

Soveltamisalaltaan enimmäiskorvaus esiintyy erityisesti vakuutuksissa (koti-, auto-, matka- ja tapaturmavakuutukset) sekä julkisissa tai julkisoikeudellisissa järjestelmissä, joissa korvaus on rajattu tiettyyn summaan per vahinko tai per vuodessa. Erilaiset rajoitukset voivat koskea sekä vahinkoa kohden maksettavaa summaa että kokonaiskustannusten vuotta kohti.

Usein enimmäiskorvaus määritellään sekä per vahinko että per sopimuskausi. Vakuutuksissa maksua rajoittaa sekä vahingon suuruus että mahdolliset ala- ja ylärajat. Lisäksi sovelletaan usein omavastuutta sekä erillisiä rajoitteita, jotka voivat pienentää korvausta.

Esimerkkejä ovat kotivakuutukset, joissa korvaus on enintään määritellyn summan verran vahingon sattuessa, sekä autovakuutukset ja terveydenhuollon korvaukset, joissa vuotuinen tai tapahtumakohtainen enimmäistarve voi määrätä maksettavan korvauksen määrän.

Miten toimia: tutki vakuutusehdot tai sovellettava laki, tarkista enimmäiskorvaus ja mahdolliset omavastuut sekä alarajat. Kerää asianmukaiset tositteet, tee vahinkoilmoitus ajoissa ja seuraa päätöksiä. Jos erimielisyyksiä syntyy, kannattaa hyödyntää korvausasioiden valvonta- tai kuluttajaviranomaisia sekä mahdollisia valituskanavia.