energiatehokkuustavoitteita

Energiatehokkuustavoitteita ovat poliittisia päämääriä, joiden tarkoitus on vähentää energian kokonaiskulutusta tai parantaa energiatehokkuutta tietyllä aikavälillä. Tavoitteet voivat koskea koko yhteiskuntaa tai erityisesti toimialoja kuten rakentamista, teollisuutta, liikennettä sekä asuin- ja palvelurakennuksia. Ne voivat olla sitovia tai suosituksellisia ja ne muodostuvat osana energian, ilmaston ja talouden ohjausjärjestelmiä sekä kansainvälisiä velvoitteita.

Käytännössä energiatehokkuustavoitteet määritellään lainsäädännön, ohjelmien ja säästövelvoitteiden kautta. Keskeisiä välineitä ovat energiatehokkuusdirektiivit, standardit ja merkinnät sekä energian käyttöä ohjaavat tukijärjestelmät ja kannustimet. Tavoitteisiin liittyy usein mittareita ja aikatauluja sekä menettelyjä edistymisen seuraamiseksi ja tarkistamiseksi.

Seuranta on olennainen osa tavoitteiden toteutumista. Edistymistä arvioidaan muun muassa loppuenergian, primäärienergian tai energiatehokkuuden parantumisen perusteella suhteessa valittuun baselineen. Tulokset raportoidaan viranomaisille ja ne voivat johtaa korjaaviin toimenpiteisiin sekä lisäinvestointeihin.

Esimerkkejä yleisistä kohdemaisista ovat energian loppukäytön ja primäärienergian säästöt sekä rakennusten energiatehokkuus (esim. rakennusten energiatehokkuusstandardit ja energiatodistukset). EU-tasolla tavoitteita on asetettu useiksi vuosiksi, kuten aiemmin saavutettavaa 20 prosenttia energiatehokkuuden parantamista vuonna 2020 ja vähintään noin 32,5 prosenttia parannusta energiatehokkuudessa vuoteen 2030 mennessä suhteessa siihen, mitä kulutus olisi ilman toimenpiteitä. Kansallisella tasolla tavoitteet täsmentävät ja ohjaavat suunnitelmia, kuten kansallisia energia- ja ilmastostrategioita. Energiatehokkuustavoitteiden toteuttaminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua, investointeja rakennusten peruskorjauksiin sekä tehokkaiden teknologioiden ja toimintatapojen laajempaa käyttöönottoa.

---