enantiomeeripitoisuuksia

Enantiomeeripitoisuus, eli enantiomeerinen ylivoima (enantiomeric excess, ee), on käsite kemiassa, joka kuvaa kahden enantiomeerin, jotka ovat toistensa peilikuvamolekyylejä ja joilla on sama molekyylikaava, suhteellista määrää näyte-seoksessa. Kun kiraalinen yhdiste syntetisoidaan, se muodostuu usein raseemisena seoksena, joka sisältää yhtä suuria määriä molempia enantiomeereja. Tällöin enantiomeeripitoisuus on nolla.

Enantiomeeripitoisuutta käytetään mittaamaan, kuinka paljon enemmän toista enantiomeeria on läsnä kuin toista. Se ilmoitetaan yleensä prosentteina. Kaava enantiomeeripitoisuuden laskemiseksi on: ee = |[% enantiomeeri A] - [% enantiomeeri B]|. Jos esimerkiksi näytteessä on 80 % enantiomeeri A:ta ja 20 % enantiomeeri B:tä, enantiomeeripitoisuus on 60 %. Jos näyte sisältää vain yhtä enantiomeeria, enantiomeeripitoisuus on 100 %.

Korkea enantiomeeripitoisuus on usein tärkeää lääketieteessä ja hienokemikaalien synteesissä, koska enantiomeerit voivat käyttäytyä eri tavoin biologisissa järjestelmissä. Yksi enantiomeeri voi olla terapeuttisesti aktiivinen, kun taas toinen voi olla tehoton tai jopa haitallinen. Siksi on välttämätöntä valmistaa ja erottaa puhtaita enantiomeerejä tehokkaasti. Enantiomeeripitoisuuden määrittämiseen käytetään erilaisia analyyttisiä menetelmiä, kuten kiralista kromatografiaa.