emävyyttä

Emävyys, usein kutsuttu alkalinitetiksi, kuvaa liuoksen puskurikykyä neutraloida happamuutta. Se kertoo, kuinka paljon happoja liuos voi vastaanottaa ennen kuin sen pH muuttuu merkittävästi. Emävyys ilmoitetaan yleisimmin mg/L CaCO3 ekvivalentteina tai ekvivalenteina.

Pääasialliset emävyydelle vaikuttavat aineet ovat bikarbonaatti (HCO3-), karbonaat (CO3^2-) ja hydroksidi-ionit (OH-). Näiden lisäksi pienempiä osia voivat olla boraatit ja muut anionit. Luonnonvesissä bikarbonaatit ja karbonaatit muodostavat suurimman osan emävyydestä, ja geologinen koostumus sekä veden kulutuspinta vaikuttavat arvoon.

Mittaaminen tapahtuu titraamalla näyte vahvalla hapolla, kunnes saavutetaan määritetty päätepiste. Yleisesti käytetty päätepiste kokonaisemävyydelle on pH 4,5. Karbonaattiemävyys mitataan usein pH 8,3:een (phenoliftaleiinipäätepiste), joka kuvaa carbonate- ja bicarbonate-esiintymien osuutta emävyydestä.

Merkitys on usealla toimialalla. Emävyys on keskeinen tekijä veden laadun hallinnassa: se määrää, miten hyvin pH pysyy vakaana haponlisahduksissa, ja vaikuttaa putkistojen korroosioon sekä ravinteiden saatavuuteen sekä maaperässä että vesistöissä. Korkea emävyys lisää puskurikykyä mutta voi johtaa kalkkikertymiöihin; matala emävyys tekee pH-säätöistä herkempiä ja altistaa happamuuden vaikutuksille.

Lisäksi emävyys liittyy maaperän ja vesien ekologiaan sekä vesienkäsittelyyn. See also: pH, buffering, carbonate system, CaCO3.