emäksisyydestä

Emäksisyys tarkoittaa kemiallista kykyä toimia emäksenä. Yleisesti sitä tarkastellaan Bronsted-Lowry -mallin mukaan: emäs ottaa vastaan protonin ja muodostaa konjugaatti-hapon. Reaktio voidaan kirjoittaa B + H+ ⇌ BH+. Tällä tavoin emäksisyydestä puhutaan erityisesti liuoksissa ja happona toimivien aineiden kontekstissa.

Lewis-mallissa emäksisyys laajenee: emäksisyys on elektroniparin luovuttamisen kykyä. Kaikki Brønsted-emäkset eivät ole yhtä vahvoja Lewis-emäksiä eikä toisin päin, mutta moni emäs toimii jokaisessa kuvauksessa.

Emäksisyys ja sen voimakkuus ovat liuostilasta riippuvaisia. Sama yhdiste voi olla vahvempi tai heikompi emäs eri liuottimissa; esimerkiksi ammoniakki on vedessä suhteellisen vahva emäs, mutta orgaanisissa liuottimissa sen vahvuus voi olla erilainen. Siksi emäksisyys on kontekstisidonnainen käsite.

Mittaus ja vertailu tapahtuvat pääasiassa kvantitatiivisesti. Vahvuutta kuvaa Kb-arvo, jonka haittapuoli on pKb = -log10(Kb). Vesiliuoksissa suhteessa pKb on helppo tulkita: pKw = pKa(conjugate acid) + pKb, ja pKw on noin 14 25 °C:ssa. Näin voidaan vertailla erilaisten emästen vahvuutta veden tilassa.

Esimerkkejä. Inorgaaneista emäksistä yleisimmät ovat hydroksidi-ioni OH− sekä oksidit ja aminit. Orgaanisista emäksistä tavallisia ovat ammoniakki (NH3) ja muut amiinit (RNH2, R2NH, R3N). Vahvat emäkset voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita, kun taas heiket emäkset mobilisoituvat sol environment. Emäksisyys on keskeinen käsite happo–emäs-tasapainon ymmärtämisessä sekä pH-arvon tulkinnassa monissa kemiallisissa reaktioissa.