emulointikomponentit

Emulointikomponentit ovat emul­sioiden muodostamiseen ja vakauteen liittyviä aineita. Emulsio on kahden toisiinsa sekoittumattoman nesteen sekoitus, jossa toinen faasi on pilkottu pieniksi pisaroiksi ja jakautuu toiseen faasiin. Yleisimmät järjestelmät ovat öljy-in-vesi-emulsio (O/W) sekä ves-in-öljy-emulsio (W/O).

Emuloinnin keskeisiä ovat emulsifioijat, eli aineet, jotka pienentävät faasien välisen interfaasin jännityksen ja muodostavat pisaran pinnalle stabiloivan kerroksen. Emulsifioijia on erilaisia: ionisia (anionisia ja kationisia), epäionisia sekä zwitterionisia; usein käytetään myös ko-emulsoijia sekä polymeerisiä stabilointiaineita, jotka auttavat ylläpitämään pienempiä pisarakoita ja estämään koalesenssia.

Stabilointiin vaikuttavat lisäksi paksuntajat ja viskositeetin säätöaineet, kuten ksantaanikumi ja karboksimetyyliselluloosa, jotka hidastavat pisaroiden liikettä ja creamingia. Elektrolyytit voivat muuttaa sähköistä kaksikerrosta, joten suolat ja pH vaikuttavat vakauteen. Lisäaineita voivat olla antioksidantit, säilöntäaineet, värit ja aromit sekä pH-säätöaineet; anti-vaahto-aineet tarvittaessa.

Käyttökohteet ovat elintarvikkeet, kosmetiikka, farmaseuttiset ja teolliset järjestelmät. Emulointikomponenttien valinta perustuu faasien ominaisuuksiin, pisarakoon, emulsiojäykkyyden tarpeisiin sekä prosessointilämpötilaan ja sekoitustekniikkaan. Laadunvarmistus ja vakauden testaukset, kuten kerrostuminen (creaming), koalesenssi ja faasinvaihto, ovat tyypillisiä osia emulsiotuotteiden kehittämistä.