empaattisuuden

Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmia sekä reagoida näihin asianmukaisella tavalla. Se kattaa sekä kognitiivisen puolen—toisen mielentilojen ymmärtämisen—että affektiivisen puolen—tuntemusten jakamisen ja vastavuoroisen tunnekokemuksen. Empatia mahdollistaa vuorovaikutuksen sosiaalisen säätelyn sekä ymmärryksen ja myönteisen vuorovaikutuksen edistämisen.

Kognitiivinen empatia (perspektiivinotto) tarkoittaa kykyä nähdä maailma toisen silmin ja tulkita hänen tarkoituksiaan. Affektiivinen, tai tunteisiin reagoiva empatia, ilmenee tunteiden jakamisena—toisen ilon, surun tai pelon tuntemisena. Myötätunto yhdistää empatian ymmästyksen ja halun auttaa: siihen kuuluu sekä huolenpito että toiminta toisen avuksi. Eri tutkimuksissa empatia voidaan mitata ja eriyttää sekä sen kognitiivisen että affektiivisen ulottuvuuden mukaan. Yleisiä mittareita ovat esimerkiksi kyselyt, kuten Interpersonal Reactivity Index (IRI), jotka arvioivat näitä ulottuvuuksia.

Neurotieteessä empatia kytkeytyy peilisolujärjestelmiin sekä aivokuoren alueisiin, kuten anterioriseen insulaan ja anterioriseen cingulate cortexiin. Nämä alueet auttavat sekä toisen tunteiden havaitsemisessa että niiden tunteisiin reagoinnissa, ja ne voivat kuvata empatian biologista perustaa.

Käytännön sovelluksissa empaattisuus tukee hoitotyötä, koulutusta, johtamista ja konfliktinratkaisua. Se voi olla hyödyllistä, mutta liiallinen empatia tai kulttuuriset erot voivat aiheuttaa vääristyneitä tulkintoja tai uupumusta. Empatia kehittyy ja vaihtelee yksilöllisesti sekä kulttuurisesti, ja sen kehittäminen voi parantaa vuorovaikutusta sekä yhteiskunnallista ymmärrystä.