emissiiviset

Emissiiviset viittaa materiaaleihin, pintoihin tai ominaisuuksiin, jotka säteilevät energiaa itse, ilman tarvetta ulkoiselle valonlähteelle. Käytännössä kyse on siitä, että pinta emittoi fotoneita tai muuta sähkömagneettista säteilyä esimerkiksi lämpötilansa tai sähköpoliittinsa vuoksi. Termiä käytetään sekä fysiikassa ja materiaalitieteessä että teknisissä sovelluksissa, kuten näytöissä ja valaistuksessa.

Fysikaalinen tausta ja emissiviteetti: Emissiivisellä ominaisuudella tarkoitetaan usein emissiviteettia, mitta-arvoa ε, joka kuvaa kuinka tehokkaasti materiaali säteilee lämpöenergiaa verrattuna mustaan kappaleeseen samalla lämpötilalla. Arvo on 0 ja 1 välinen. Emissiviteetti riippuu aallonpituudesta, suunnasta ja lämpötilasta, ja sen kanssa liittyy Kirchhoffin laki: emissiviteetti vastaa absorptiivisuutta tietyllä aallonpituudella, suunnalla ja lämpötilalla. Yleisesti musta kappale säteilee täydellisesti (ε=1), kun taas todelliset materiaalit säteilevät vähemmän.

Sovellukset: Emissiivisiä pintoja löytyy esimerkiksi lämpösäteilyn ja termografian sovelluksissa, missä säteilyarvot ovat olennaisia mittauksissa. Elektroniikassa ja tuotekontekstissa emissiiviset materiaalit voivat toimia suoraan valonlähteenä, esimerkiksi OLED- tai other emissive-näyttötekniikoissa, joissa jokainen pikseli emittoi valoa itsenäisesti. Näissä laitteissa emissiivisyys mahdollistaa kirkkaat värit ja korkean kontrastin. Toisaalta, emissiivisiä pintoja käytetään myös valaistuksessa, esimerkiksi lämpöä säteillä tuottavissa pinnoitteissa.