emisiviteetti

Emissiviteetti on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä säteillä lämpösäteilyä. Se on dimensioton luku, joka vaihtelee välillä 0 ja 1. Täydellinen musta kappale, joka säteilee maksimaalisesti, on emissiviteetiltään 1. Täysin heijastava pinta, joka ei säteile ollenkaan, on emissiviteetiltään 0.

Emissiviteetti riippuu materiaalin tyypistä, sen pinnan karheudesta ja lämpötilasta. Sileät ja kiiltävät pinnat, kuten kiillotettu metalli, ovat yleensä matalan emissiviteetin omaavia, kun taas karheat ja tummat pinnat, kuten mattamusta maali, ovat korkean emissiviteetin omaavia. Lämmön siirrossa säteilyn osuus voi olla merkittävä, ja emissiviteetti on keskeinen tekijä tämän siirtymisen määrittämisessä.

Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuudessa tummat katot voivat imeä enemmän auringon säteilyä ja kuumeta enemmän kuin vaaleat katot, osittain korkeamman emissiviteettinsä vuoksi. Samoin aurinkopaneelien pinnan emissiviteetti on suunniteltu mahdollisimman korkeaksi, jotta ne absorboisivat mahdollisimman paljon auringon säteilyä ja muuttaisivat sen sähköenergiaksi.

Lämpökamerat hyödyntävät materiaalien emissiviteettiä mittaamalla niiden säteilemää lämpösäteilyä ja muuttamalla sen näkyväksi kuvaksi, jossa eri värit edustavat eri lämpötiloja. Emissiviteetin oikea asetus lämpökamerassa on tärkeää tarkkojen lämpötilamittausten saamiseksi.