emalointi

Emalointi on metallin tai muun alustan pinnalle lasimaisen kerroksen muodostamista sulattamalla jauhemaista lasia. Lämpötilan noustessa lasijauhe sulaa ja sitoutuu alustaan, jolloin syntyy kiiltävä, kova ja kestävä pinta. Emalia voidaan levittää koko pinnalle tai sen osiin, ja värejä sekä läpikuultavia efektejä voidaan rakentaa kerroksittain.

Historian saatossa emalointi on esiintynyt useissa kulttuureissa antiikin ajoista lähtien. Antiikin Mesopotamian, Egyptin ja Kiinan työskentelytavoista tunnetaan lasin kiinnittämisen menetelmiä. Keskiajalla ja renessanssilla kehitettiin koristeellisia tekniikoita kuten cloisonné (johtimilla ja ruudukoilla) sekä champlevé (syvennyksiin täytetty emali). Eri tekniikat tuottavat erilaisia lopputuloksia, kuten kovemman (hard enamel) ja pehmeämmän (soft enamel) vaikutelman.

Materiaaleina käytetään jauhemaista lasia ja pigmenttejä sekä alustana metalleja kuten kuparia, hopeaa, kultaa tai terästä. Prosessi alkaa alustan puhdistuksella ja työn suunnittelulla, sitten emali levitetään maalaamalla, rupeamakohtiin tai cloisonné-tekniikalla. Poltto tapahtuu uunissa tai kaasupolttimella 700–900 °C:ssa, jolloin lasi sulaa kiinnittyen pintaan. Soft- ja hard-enamel eroavat polttoajassa, väreissä ja läpikuultavuudessa.

Käyttökohteita ovat korut, koriste-esineet, astiat ja kellotaulut. Emalointi tarjoaa kestävän, väriltään kirkkaan pinnan, mutta vaurioituessaan sitä voi paikata uudelleenpolttamalla. Puhdistus on tehtävä miedolla saippualla; välttää kovaa hankaa ja voimakkaita kemikaaleja.