elokuvataiteen

Elokuvataiteen on audiovisuaalisen tarinankerronnan ja visuaalisen ilmaisun muodostama taiteenala, jonka tavoitteena on kokea, ilmaista ja tulkita ihmiskokemusta sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Se kattaa sekä lopulliset elokuvat että niihin liittyvän tuotannon, opetus- ja tutkimustoiminnan sekä teoreettisen keskustelun. Elokuvataide kukoistaa sekä yksittäisen teoksen että kollektiivisten käytäntöjen kautta, ja se rakentuu teknologian sekä kulttuuristen odotusten myötä.

Keskeisiä osa-alueita ovat ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, äänisuunnittelu, lavastus ja puvustus sekä musiikki ja visuaalinen suunnittelu. Näiden elementtien vuorovaikutus määrittää elokuvan rytmin, ilmapiirin ja tarinankaaren. Elokuvataide on sekä taide- että teollisuusala; se syntyy, kun taiteilijat ja tuotantoyhtiöt yhdistävät resurssejaan rajoitetuissa taloudellisissa ja teknisissä puitteissa.

Historia ulottuu 1890-luvulta, jolloin elokuva kehittyi kokeellisista ja dokumentaarisista työvälineistä taiteelliseksi ilmaisuksi. Varhaisista mestareista mainitaan Lumièren veljekset ja Georges Méliès, jotka muotoilivat katsojakokemuksen tilallisuuden ja narratiivikuvan kautta. 1920-luvulta eteenpäin äänielokuva muutti tarinankerrontaa, ja 1940-luvulta 1960-luvulle syntyivät monenlaiset tyylisuuntaukset. Digitalisaatio ja nykyisin suoratoisto ovat muuttaneet tuotantoa, jakelua ja katselukäytäntöjä sekä tekniikkaa että estetiikkaa.

Elokuvataiteen tutkimus ja kritiikki tarkastelevat teoksia historiallisesta, teknisestä, estetiikasta ja ideologisesta näkökulmasta, ja ne käsittelevät kerrontaa, muotoa sekä katsojan kokemusta.