elektroniverkon

Elektroniverkko on toisiinsa kytkettyjen elektronisten laitteiden verkko, jonka kautta tiedon, resurssien ja palvelujen jakaminen tapahtuu datansiirron kautta. Elektroniverkko voi olla paikallinen (LAN), laaja-alueverkko (WAN) tai kaupungin lähiverkko (MAN), sekä langaton (Wi‑Fi, mobiiliverkot) että langallinen (valokuitu, Ethernet).

Komponentteja ovat solmut kuten tietokoneet ja palvelimet sekä verkon ylläpitoon tarkoitetut laitteet kuten reitittimet ja kytkimet. Tiedonsiirto tapahtuu erilaisilla siirtokanavilla, kuten valokuitu- ja radioliikenteellä. Ohjelmistopuolella käytetään verkko- ja yhteysprotokollia sekä hallintatyökaluja; yleisiä protokollia ovat TCP/IP, HTTP, DNS sekä tietoturvaan liittyvät TLS/SSL. Turvallisuuteen liittyvät ratkaisut kuten autentikointi, salaus, palomuurit ja tunkeutumisen havaitsemisjärjestelmät ovat olennaisia osia elektroniverkkojen toiminnassa.

Tietoverkkoja rakennetaan kerroksellisesti, ja standardeja sekä käytäntöjä sovelletaan organisaatio- ja toimintaympäristön mukaan. Elektroniverkoilla on huomattava rooli nykyaikaisessa yhteiskunnassa, mahdollistamalla tiedon ja palveluiden jakamisen sekä reaaliaikaisen kommunikaation sekä teollisuuden, tutkimuksen että kotitalouksien arjen toiminnan.

Historiallisesti elektroniverkkoja on kehittynyt telekommunikaatiosta, ja pakettinsiirto sekä TCP/IP-protokollat yleistyivät 1980–1990-luvuilla, mikä johti Internetin muodostumiseen globaaliksi elektroniverkoksi. Standardointia ja sääntelyä ohjaavat useat järjestöt kuten ITU, IETF, IEEE ja W3C. Haasteisiin kuuluvat tietoturva, yksityisyys, luotettavuus, skaalautuvuus ja digitaalinen kuilu sekä verkon ylläpito ja suorituskyvyn hallinta.