ekvalisaattorit

Ekvalisaattori (monik. ekvalisaattorit) on laite tai piiri, joka muuttaa signaalin taajuuskomponenttien amplitudia tietyin säädettävissä arvoin. Tavoitteena on tasata spektri tai korostaa/vaimentaa tiettyjä taajuuksia. Sitä käytetään sekä audiolaitteissa että viestintäjärjestelmissä sekä äänityksessä ja radiotekniikassa.

Toimintaperiaate ja tyypit: ekvalisaattorit käsittelevät signaalia useilla taajuuskaistoilla. Yleisimmät tyypit ovat graafinen ekvalisaattori, jossa on useita kiinteitä kaistoja ja säädettävät vahvistukset, sekä parametrinen ekvalisaattori, jossa voi säätää sekä k cascade taajuuden (keskitaajuus) että kaistan leveyttä (Q-arvo). Muita tyyppejä ovat shelving-suodattimet (ylä- ja alapääte, jotka kohottavat tai vaimentavat koko taajuusaluetta) sekä peaking- ja notch-suodattimet. Ekvalisaattorit voivat olla analogisia tai digitaalisia.

Sovellukset: ekvalisaattoreita käytetään laajasti äänentoistossa, äänityönoissa ja musiikkituotannossa sekä radioviestinnässä ja televisiossa, joissa ne kompensoivat tai muokkavat kanavan tai ympäristön taajuusvasteita sekä muokkaavat taajuuspehmennystä tai luonnetta. Digitaaliset ekvalisaattorit ovat yleisiä DSP-pohjaisissa järjestelmissä ja integroiduissa laitteissa, joissa mahdollisuus monimutkaisempiin taajuusanalyysiin ja reaaliaikaiseen säätöön on suurempi.

Haitat ja huomioitavaa: ekvalisointi muuttaa signaalin sekä amplitudia että vaihetta; lineaarivaiheisen ekvalisoinnin tarpeet sekä laskennan ja viiveiden hallinta ovat yleisiä huomioita erityisesti digitaalisissa järjestelmissä.