ekspressiivinen

Ekspressiivinen on suomalainen adjektiivinen termi, jolla kuvaillaan kieltä, ilmaisua tai taideteosta, joka välittää puhujan tunteita, asennoitumista tai korostettua ilmaisua. Sana juontaa juuriltaan ilmaisusta ja siitä, miten sanasta muodostuva adjektiivi kuvaa ilmaisun laatuja, ei pelkästään viitettä todellisuuteen.

Linguistisessa käytössä ekspressiivinen viittaa elementteihin, jotka antavat puheeseen tai kirjoitukseen kuljetusta tunnesävyä. Tämä voi ilmetä puhesävelessä, intonaatiossa, painotuksessa sekä kielen tavussa käyttää ekspressiivisia sananvaihtoja, ilmauksia tai partikkeleita. Ekspressiiviset keinot voivat esiintyä sekä sanallisesti että muutoin kontekstin kautta, ja ne voivat kuten interjektiot, vakuuttajat tai kommentaarit korostaa puhujan asenteellista rintamaa.

Taiteessa ja kulttuurissa ekspressiivinen termi kuvaa tyylisuuntaa, jossa korostetaan arvoa, tunteita ja ilmaisun voimaa. Musiikissa, teatterissa, kirjallisuudessa ja elokuvissa ekspressiivisyys viittaa tuotoksen ilmaisulliseen intensiteettiin ja tapaansa välittää kokemusta katsojalle tai kuulijalle. Nordisessa ja akateemisessa kontekstissa ekspressiivisyys eroaa usein referenssisesti informatiivisesta ilmaisusta, korostaen miten viesti välittää tunteellista tai subjektiivista näkökulmaa.

Yleisesti ekspressiivinen on kuvaileva ja kontekstisidonnainen käsite, jota käytetään kielitieteellisessä, kirjallisessa ja taiteellisessa keskustelussa. Se ei ole tarkka morfologinen luokka, vaan merkityksellinen lisä niihin ilmaisuihin, jotka rikastuttavat kielen ja taiteen kokemusta.