eksponoinnissa

Eksponoinnissa tarkoitetaan yleensä kohteen altistamista valolle tai muulle ympäristöntekijälle. Valokuvauksessa eksponointi kuvaa sitä, kuinka paljon valoa saavuttaa kameran sensorin tai filmin kuvaamisen aikana. Oikea eksponointi tuottaa kuvan, jossa yksityiskohdat säilyvät sekä varjoissa että valoalueilla.

Eksponointiin vaikuttavat kolme tekijää: suljin, aukko ja herkkyys (ISO). Suljinaika määrää, kuinka kauan valo pääsee kennolle; aukko eli linssin reikä kontrolloi samalla valon määrää sekä vaikuttaa syväterävyyteen; ISO kertoo kennon herkkyyden valolle sekä vaikuttaa kuvan kohinaan. Näiden yhteisvaikutus määrittää kuvan kirkkauden ja kontrastin. Valokuvauksessa käytetään usein mittausta (meterointi) sekä harkittua valotuksen korjausta tai bracketingia, jotta lopullinen kuva vastaa haluttua ilmettä. Liian pitkä valotus voi ylikuumentaa kuvan korkeita valotusalueita; ali-exposure toleroi varjojen menettämistä ja lisää kohinaa digitaalisissa kuvissa.

Digitaalisessa kuvaamisessa RAW-tiedostot tarjoavat laajemman mahdollisuuden jälkikäsittelyyn verrattuna valmiiseen JPEGiin. Käytännössä valotusta säädetään kameran tilan mukaan automaattisesti tai manuaalisesti, ja usein kuviin tallentuvat sekä kirkkaus- että värieroja kuvaavat Histogrammi auttaa arvioimaan, onko valotus optimaalinen.

Eksponointi koskee myös muita aloja: laboratorio- ja turvallisuuskäytännöissä exposure tarkoittaa altistumista kemikaaleille, biologisille aineille tai ympäristötekijöille, jonka kesto, voimakkuus ja reitti vaikuttavat riskien arviointiin sekä säädökseen.