eksoplaneettatiede

Eksoplaneettatiede, eli eksoplaneettatutkimus, on tähtitieteen ala, joka keskittyy aurinkokuntamme ulkopuolisten planeettojen, eli eksoplaneettojen, tutkimukseen. Nämä planeetat kiertävät muita tähtiä kuin Aurinkoa. Eksoplaneettojen löytäminen ja niiden ominaisuuksien tutkiminen on suhteellisen nuori mutta nopeasti kehittyvä tieteenala. Ensimmäiset varmistetut eksoplaneettalöydöt tehtiin 1990-luvulla, ja sittemmin niitä on havaittu tuhansia.

Keskeisiä tutkimusmenetelmiä ovat planeetan ohittamiseen perustuvat menetelmät, kuten transit-metodi, jossa planeetan kulkiessa tähtensä editse aiheuttaa pienen valonhimmennyksen. Radiaalinopeusmenetelmä puolestaan havaitsee tähden heilahtelua, jonka planeetan vetovoima aiheuttaa. Suoralla kuvantamisella pyritään ottamaan kuvia eksoplaneetoista suoraan, mikä on teknisesti erittäin haastavaa, sillä planeetat ovat himmeitä ja sijaitsevat kaukana kirkkaista tähdistään.

Eksoplaneettojen tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää planeettojen muodostumista, monimuotoisuutta ja kehitystä. Erityisen kiinnostavaa on etsiä elinkelpoisiksi arvioituja planeettoja, eli sellaisia, joiden olosuhteet saattavat mahdollistaa nestemäisen veden esiintymisen. Tähän liittyy myös ilmakehien tutkimus, jossa pyritään selvittämään planeettojen koostumusta ja mahdollisia elämän merkkejä. Eksoplaneettatiede auttaa meitä hahmottamaan paikkaamme maailmankaikkeudessa ja vastaamaan kysymykseen siitä, olemmeko yksin.