efektiprosessorit

Efektiprosessorit ovat äänisignaalia muokkaavia laitteita, joita käytetään musiikissa sekä studion että live-tilanteissa. Ne voivat olla erillisinä laitteina (efektipedaalit, rack-yksiköt) tai ohjelmistopohjaisia plugineita DAW-ympäristössä. Efektien tarkoituksena on muuttaa äänikuvia, kuten tilaa, väriä, dynamiikkaa ja ilmaisua.

Teknisesti ne jaotellaan usein analogisiin ja digitaalisiin ratkaisuun. Analogiset efektiprosessorit käyttävät analogisia piirejä ja komponentteja, kuten vahvistimia, diodivirtoja tai kelavetoja. Digitaaliset prosessorit hyödyntävät digitaalista signaalinkäsittelyä (DSP) ja algoritmeja, joiden avulla voidaan toteuttaa monia eri efektejä sekä mallintaa todellisia ääniä. Nykyään useat laitteet yhdistävät näitä lähestymistapoja hybridi- ratkaisuin.

Yleisimmät efektityypit ovat reverberi (reverb), viive (delay), distortion/overdrive, chorus, flanger, phaser, kompressio/limitointi, equalointi sekä modulaatio-, tremolo- ja pitch-shift -efektit. Monipäätteiset (multi-effect) laitteet kokoavat useita efektejä yhteen laitteeseen, mikä mahdollistaa polkujen ja presetien hallinnan.

Käyttö sekä live- että studiopuolella: signaali ohjataan syötteestä prosessoriin ja edelleen loppuarkkitehtuuriin (vahvistin, äänikortti). Useimmat laitteet tukevat säätöä kuten footswitch-ohjaus, MIDI- tai expression-pedaalit sekä USB- tai Wi-Fi-päivityksiä.

Historia ulottuu 1960–70-lukujen analogisiin laitteisiin, digitaalisten prosessorien kehitykseen 1980-luvulla ja laajamittaiseen käyttöön sekä live- että studiolaitteissa että ohjelmistopohjaisiin ratkaisuisiin nykyään.