dualisuuteen

Dualismi on filosofinen ja teologinen näkemys, jonka mukaan todellisuus voidaan jäsentää kahteen erilliseen substanssiin tai peruslaatuun. Yleisessä keskustelussa keskeinen kysymys on mielen ja kehon suhde: ovatko mieli ja keho erillisiä todellisuuksia vai ilmaisumuotoja samasta substanssista.

Substanssidualismi on yksi tunnetuimmista muodoista: Descartesin mukaan todellisuus jakautuu kahteen erilliseen substanssiin, mieleen (res cogitans) ja aineeseen (res extensa). Mieli nähdään ei-aineellisena substanssina, jolla on omat ominaisuutensa, mutta jonka vuorovaikutus kehon kanssa on kiistanalaista ja vaikeasti selitettävissä.

Ominaisuuksien dualismi väittää, että vaikka on yksi substanssi, siihen sisältyy kaksi erilaista ominaisuusryhmää: mentaaliset ominaisuudet ja fysikaaliset ominaisuudet. Tämä malli pyrkii säilyttämään mielen erillisen luonteen ilman että tarvitsee väittää täysin erillisiä substansseja.

Kritiikkiin kuuluu erityisesti vuorovaikutusongelma: miten kaksi erillistä todellisuutta voivat vaikuttaa toisiinsa? Tämän vuoksi monet filosofit ovat siirtyneet tai ottaneet vakavasti vaihtoehtoja kuten fysikalistinen monismi, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan fyysistä, sekä muita malleja, kuten monismia ja erilaisia selityksiä mielen ja kehon suhteesta.

Historia ja vaikutus: Dualismi on ollut keskeinen osa länsimaista filosofiaa siitä lähtien, kun René Descartes esitti mielen ja kehon erottuvan suhteen. Se on vaikuttanut teologiaan, kognitiotieteisiin ja metafysiikkaan, ja keskustelu tietoisuuden ja ruumiin suhteesta jatkuu yhä.