dosimetrisyyden

Dosimetrisyyden (dosimetria) on ionisoivan säteilyn aiheuttamien annosten mittaamisen, laskemisen ja arvioinnin tiede. Sen tavoitteena on määrittää, kuinka suuri energia säteily vaikuttaa ainesosiin tai ihmiseen sekä tarjota tietoa turvallisuudesta, diagnostiikasta ja säteilyhoidosta. Dosimetrisyyden kattaa sekä materiaalien että elävien kudosten vastukset ja niiden biologiset vaikutukset.

Keskeiset suureet ja yksiköt ovat absorboitunut annos D Gy (jouleina per kilogramma), annosvastaavuus H Gy eli Sievert (Sv), sekä efektiivinen annos E, joka huomioi kudosten herkkyydet ja lainsäädännön suositukset. Absorboitunut annos kuvaa saatuun energiaan liittyvää määrää, kun taas annosvaikutus muuntaa tämän energiahypyn biologisten vaikutusten riskiksi käyttämällä WR- ja WT-tekijöitä.

Dosimetrisyyden mittaustekniikat jakautuvat fyysisiin ja henkilökohtaisiin menettelyihin. Fyysiset menetelmät sisältävät ionisaatiohajonta- ja puolijohde-anturit sekä dosimetriset filminäytteet. Henkilökohtaisia dosimetreita käytetään työtekijöiden säteilyannosten seurantaan, kuten TLD- ja OSL-dosimetreja. Tekniikoita täydentävät laskenta- ja mallinnusmenetelmät, mukaan lukien kalibrointi standardimessuissa, laadunvarmistus sekä Monte Carlo -simuloinnit.

Sovellukset kattaa radiologia, sädehoito, ydinenergia sekä ympäristö- ja työpaikkadosemittaukset. Kansainväliset ohjeistukset ja standardit kehittävät ICRP, ICRU ja IAEA, jotka määrittelevät annosrajoja, suojatoimenpiteitä ja mittausmenetelmiä. Dosimetrisyyden historia liittyy Louis H. Grayn johtamaan tutkimukseen säteilyn biologisista vaikutuksista ja säteilyturvallisuuden kehittämiseen.