dissipaatsiooni

Dissipaatio on termi, jota käytetään useilla tieteenaloilla kuvaamaan energian häviämistä tai leviämistä. Fysiikassa dissipaatio viittaa yleensä energian muuntumiseen muotoon, jota ei voida enää hyödyntää työn tekemiseen, tyypillisesti lämmöksi. Tämä tapahtuu esimerkiksi kitkan, ilmanvastuksen tai sähköisten vastusten yhteydessä. Dissipaatio on olennainen osa termodynamiikan toista pääsääntöä, jonka mukaan systeemin entropia pyrkii kasvamaan.

Vaikka dissipaatio usein liitetään energiahävikkiin, se on myös välttämätöntä monissa luonnollisissa ja teknologisissa prosesseissa. Se voi auttaa systeemejä saavuttamaan tasapainotilan tai estää ei-toivottujen ilmiöiden, kuten värähtelyjen, jatkumisen. Esimerkiksi värähtelevän jousen liike vaimenee dissipaation vuoksi, ja lopulta se pysähtyy.

Kemiassa dissipaatio voi liittyä kemiallisten reaktioiden yhteydessä vapautuvaan tai absorboituvaan energiaan. Esimerkiksi eksotermiset reaktiot vapauttavat energiaa ympäristöön dissipoitumalla.

Ympäristötieteissä dissipaatiolla voidaan kuvata esimerkiksi saasteiden tai lämmön leviämistä ilmakehään tai vesistöihin. Tällöin energia tai aine leviää laajemmalle alueelle, mikä vähentää sen paikallista pitoisuutta tai intensiteettiä.