dispergoituvuutta
Dispergoituvuus, tai dispergoituvuuden käsite, viittaa aineen kykyyn muodostaa ja pysyä dispersiossa eli suspensiossa tai kolloidissa järjestelmässä veteen tai toiseen mediaaniin ja estää hiukkasten yhdistymistä. Se eroaa liukenemisesta siten, että dispergoituvuutta kuvaa hiukkasten pysyminen erillään toisistaan eikä kokonaisvaltainen liukeneminen.
Keskeisiä tekijöitä dispergoituvuudessa ovat hiukkasen koko ja muoto, pinnan kemiallinen koostumus ja märkäkyky sekä ympäristön ominaisuudet
Mittaaminen ja arviointi perustuvat sekä hiukkaskoossa että dispersioebrachtin kestävyyteen. Tärkeitä mittauksia ovat esimerkiksi dynamiikan valosähdön mittaus
Parhaita käytäntöjä dispergoituvuuden parantamiseksi ovat hiukkasen koon hallinta, pinnan muokkaus (esim. pintakäsittely tai grafting), sopivan dispersiantti-
Dispergoituvuutta relevantteja sovelluksia ovat maalit ja lakat, täyte- ja pigmenttijärjestelmät, lääkepuolueet sekä elintarvikkeiden ja kosmetiikan suspensiot.
Lisätietoja: kolloidikemia, hiukkasdispersion, zeta-potentiaali, dispersointi ja stabilointi.