diploidisuus

Diploidisuus tarkoittaa tilaa, jossa yksilöllä on kaksi täydellistä kromosomisarjaa eli 2n. Tämä kromosomisto esiintyy tavallisesti somaattisissa soluissa, kun taas sukusoluissa kromosomisto on haploidi (n). Esimerkiksi ihmisellä somaattisissa soluissa on 46 kromosomia muodostuen 23 homologisesta kromosomiparista.

Diploidiin liittyy geneettinen koostumus, jossa jokaisella geeni­loka­sella on kaksi alleelia, peräisin kummaltakin vanhemmalta. Jos molemmat alleelit ovat samoja, yksilö on homozygootti tietyn geenin suhteen; jos ne eroavat, yksilö on heterozygootti. Kromosomeilla olevat homologiset parit voivat osallistua risteytymiseen, mikä lisää perinnöllistä vaihtelua.

Solujen jakautumisessa diploidi säilyy useimmiten mitoosin kautta: solujen jakautuessa syntyy kaksi diploidia tytärsolua, joissa kromosomisto pysyy kaksinkertaisena. Sukupuolijakautumisessa meiosis vähentää kromosomien määrän haploidiudeksi, jolloin lisääntymisen jälkeen hedelmöitys palauttaa diploidisuuden. Näin diploidi on keskeinen osa monien lajien elinkiertä, jonka kautta genetiikka ja vakaa perimä säilyvät, kun samalla mahdollistuu geneettinen vaihtelu.

Saattaen diploidiin liittyy myös evoluutio ja soveltuvuus. Diploidisuudella voi suojata vastaan recessiivisia virheitä, koska piilevien allelien vaikutus voi jäädä piiloon heterozygoottisessa yksilössä. Polyploidia, jossa kromosomien setteja on enemmän kuin kaksi (esim. triploidi, tetraploidi), on yleisempää kasveilla ja voi johtaa uusiin lajiutumismekanismeihin.

Diploidi on yleinen, mutta ei universaali järjestelmä: joillakin eliöillä esiintyy elinkaarissa haploidinen tai diploidinen vaihe, tai ne voivat olla polyploideja.