dimerisoitumisessa

Dimerisoituminen on prosessi, jossa kaksi monomeria liittyy yhteen muodostaen dimerin. Tämä liittyminen voi olla kovalenttinen tai ei-kovalenttinen, ja se voi olla palautuva tai pysyvä riippuen käytetyistä vuorovaikutuksista.

Kemistissä dimerisoituminen voi tapahtua radikaalitason kytkennän, kondensaatioreaktion tai fotokemiallisen reaktion kautta. Biologiassa dimerisoituminen viittaa usein proteiinien väliseen vuorovaikutukseen, jolloin syntyy homodimereita tai heterodimereita ja jolloin toiminnallinen yksikkö voi muodostua esimerkiksi DNA:n säätelyssä tai solureseptorin signaalinvaihdossa.

Esimerkkejä ovat tymiinifotodimerisoituminen UV-säteilyn vaikutuksesta sekä proteiinidimerisointi, jolla on keskeinen rooli esimerkiksi DNA-sidoksen säätelyssä ja entsymaattisissa prosesseissa. Dimerisoituminen voi lisätä molekyylin vakautta, muuttaa sen aktiivisuutta tai viestintäominaisuuksia, ja se on usein herkkyys- ja kontekstisidoksista riippuvaa.

Tutkimuksessa dimerisoitumista voidaan todentaa useilla menetelmillä, kuten ei-reduktiivisella SDS-PAGE:llä, massaspektrometriolla, koon erottavalla kromatografialla sekä FRET- tai NMR-teknikoin. Dimerisoituminen on tärkeä käsite sekä kemian että biotieteiden alalla, ja sen kollateralisoituminen vaikuttaa moniin lääke-, materiaali- ja bioprosessiin liittyviin sovelluksiin.