dimerisointi

Dimerisointi on kemiallinen prosessi, jossa kaksi molekyyliä yhdistyy muodostaen dimerin. Dimerejä voivat olla homodimerit (kaksi samaa molekyyliä) tai heterodimerit (kaksi erilaista molekyyliä). Yhdistyminen voi tapahtua kovalenttisella sidoksella tai epäkovalenttisilla vuorovaikutuksilla.

Kovalenttinen dimerisointi tuottaa pysyviä sidoksia molekyylien välille ja tapahtuu usein reaktioissa kuten radikaalisidoksessa. Epäkovalenttinen dimerisointi perustuu hydrogen-sidoksiin, van der Waals -voimiin tai π-π vuorovaikutuksiin; tällaiset dimerit ovat tyypillisesti palautuvia riippuen olosuhteista.

Dimerisoitumisen termodynaamiset piirteet huomioivat tasapainon: [dimer] = K_dim [monomer]^2. Suurempi konsentraatio ja alhaisempi lämpötila voivat edistää dimerien muodostumista.

Biokemiassa dimerisointi on yleinen säätelymekanismi. Proteiinit voivat muodostaa homo- tai heterodimerejä, mikä vaikuttaa niiden aktiivisuuteen ja toimintaan. Esimerkkejä ovat reseptoriproteiinien aktivoituminen ligandin sitoutumisella sekä leucine zipper -transkripsiofaktorit, jotka muodostavat toimivia dimeerikokonaisuuksia.

Esimerkkejä ei-biologisista dimeroista ovat karboksyylihappojen dimerit sekä fotodimerisaatio, jossa UV-valo indusoi dimerien muodostumisen (esim. anthraeni- ja cinnamaattiyhdisteet).

Dimerisointia voidaan tutkia NMR:llä, UV-Vis-spektroskopialla, massaspektrometrialla sekä X-ray kristallografialla.