difuusioprosesseista

Diffuusioprosessit kuvaavat aineen leviämistä korkeammasta pitoisuudesta matalampaan pitoisuuteen. Tämä luonnollinen liike tapahtuu satunnaisten molekyylien törmäysten seurauksena, ja jatkuu, kunnes aineen pitoisuus on tasaisesti jakautunut koko alueelle tai kunnes ulkoinen voima estää sen. Diffuusio on keskeinen ilmiö monilla luonnonaloilla, mukaan lukien fysiikka, kemia ja biologia. Esimerkiksi kaasujen sekoittuminen tai sokeriin liukeneminen veteen ovat arkipäiväisiä esimerkkejä diffuusiosta. Biologisissa järjestelmissä diffuusio on elintärkeää soluille. Solukalvon läpi tapahtuva ravinteiden ja kuona-aineiden kulkeutuminen, sekä hapen ja hiilidioksidin vaihto, perustuvat pitkälti diffuusioprosesseihin. Mitä korkeampi lämpötila on, sitä nopeammin molekyylit liikkuvat ja sitä nopeampi diffuusio on. Samoin, mitä pienempiä ja kevyempiä molekyylit ovat, sitä nopeammin ne diffundoituvat. Diffuusioon vaikuttavat myös väliaineen ominaisuudet; esimerkiksi nesteissä diffuusio on hitaampaa kuin kaasuissa. Diffuusio voi olla joko passiivista, eli se ei vaadi energiaa, tai se voi olla osa aktiivista kuljetusta, jossa solut käyttävät energiaa aineiden siirtämiseen.