diatomeista

Diatomit ovat mikroskooppisia yksisoluisia leviä, jotka muodostavat merkittävän osan sekä merien että makean veden primaarituotannosta. Niiden solukalvo, frustuli, on silikaattinen kaksiosainen kuori, jonka kaksi puoliskoa sulkeutuvat toistensa päälle. Frustulin pinnassa on monimutkaisia rei’ittämiä ja koristeellisia kuvioita, ja kuoren muoto vaihtelee suuresti lajeittain. Diatomit voidaan jakaa centric- ja pennate-diatomeihin, joilla on erilainen symmetria.

Diatomit elävät sekä merissä että makeassa vedessä sekä kosteissa maaperissä ja ne ovat tärkeitä fotosynteesin primaarituottajia. Ne vaikuttavat hiilen ja piidioksidin kiertoon ja toimivat keskeisenä ravintoverkkojen pohjalevänä. Ne tarvitsevat valoa ja ravinteita kasvaakseen, ja niiden populaatiot voivat reagoida nopeasti ympäristötekijöihin kuten lämpötilaan ja valon saatavuuteen.

Elinkaarensa aikana diatomit lisääntyvät pääasiassa aseksuaalisesti jakautumalla, jolloin uuden solun koko pienenee. Kun koko heikkenee liian pieneksi, käynnistyy seksuaalinen lisääntyminen, joka palauttaa yksilöiden koon. Tämä kaksivaiheinen kierto mahdollistaa suurten diatomi-yhteisöjen muodostumisen ja tekee niistä tärkeitä bioindikaattoreita.

Fossiilitutkimuksessa diatomeista muodostuu runsaasti silikaattisia jäännöksiä. Diatomit erottuvat sedimentteihin säilyneenä katkelmana ja antavat arvokasta tietoa menneestä ympäristöstä. Diatomaceous earth, eli kieselguhr, on diatomien frustulien jäännöksistä syntyvä aine, jota käytetään suodatus- ja hionta-aineena sekä maanparannusaineena.