diamagneettisuus

Diamagneettisuus on materiaalin ominaisuus, jossa materiaali luo oman magneettikentän vastakkaiseen suuntaan ulkoiseen magneettikenttään. Tämä ilmiö on heikko ja esiintyy kaikissa materiaaleissa, mutta useimmissa tapauksissa vahvemmat magneettiset ilmiöt, kuten paramagneettisuus ja ferromagneettisuus, peittävät sen alleen.

Kun diamagneettinen materiaali asetetaan ulkoiseen magneettikenttään, sen elektronien kiertoradat muuttuvat hieman. Nämä muutokset synnyttävät heikon magneettikentän, joka vastustaa ulkoista kenttää. Tämän seurauksena diamagneettiset materiaalit pyrkivät poispäin magneettikentästä.

Yksi tunnetuimmista diamagneettisista materiaaleista on vesi. Muita esimerkkejä ovat monet orgaaniset yhdisteet, metallit kuten kupari, kulta ja hopea, sekä jalokaasut. Diamagneettisuus on taustalla myös ilmiössä nimeltä diamagneettinen levitaatio, jossa erittäin vahva magneettikenttä voi levitoida diamagneettisia esineitä, kuten esimerkiksi sammakon.

Diamagneettisen materiaalin magneettinen suskeptibiliteetti, joka kuvaa, kuinka helposti materiaali magnetisoituu, on negatiivinen ja pieni. Tämä erottaa sen paramagneettisista ja ferromagneettisista materiaaleista, joilla suskeptibiliteetti on positiivinen. Diamagneettisuutta käytetään hyväksi esimerkiksi magneettisessa resonanssikuvantamisessa (MRI) ja tieteellisissä mittalaitteissa.