deuterokanooniin

Deuterokanoninen tarkoittaa "toissijaisesti kanonisoituja" tai "toisen kanonin mukaisia". Termiä käytetään useimmiten puhuttaessa Vanhan testamentin kirjoista, jotka kuuluvat katolisen ja ortodoksisen kirkon Raamatun kaanoniin, mutta joita juutalainen kaanon ei sisällä ja joita useimmat protestanttiset kirkot pitävät apokryfisina.

Nämä kirjat ovat historiallisesti ja teologisesti merkittäviä, ja niissä käsitellään usein juutalaista historiaa ja uskontoa hellenistisellä ajalla, ajanjaksolla jolloin monet niistä todennäköisesti kirjoitettiin. Esimerkkejä deuterokanonisista kirjoista ovat Tobian kirja, Joonan kirja, Esterin lisäykset, Danielin lisäykset, Viisauden kirja, Sirakin kirja ja Barukin kirja.

Käsitteen "deuterokanoninen" käyttö korostaa sitä, että nämä kirjat hyväksyttiin kanoniksi myöhemmin kuin ns. protokanoniset kirjat, jotka ovat yhteisiä kaikille juutalaisille ja kristillisille perinteille. Heidän asemastaan kaanonissa on ollut erimielisyyksiä läpi kristillisen historian, mutta katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat virallisesti vahvistaneet niiden kanonisuuden. Protestanttiset kirkot sen sijaan eivät yleensä pidä niitä yhtä auktoritatiivisina Raamatun osina, vaikka ne voivatkin olla arvokkaita historiallisina ja uskonnollisina teksteinä.