degeneroitumisesta

Degeneroitumisesta viitataan kudosten, solujen tai elinten rakenteen ja toimintakyvyn pysyvään heikkenemiseen. Prosessi voi kehittyä hitaasti ja olla osittain korvautuva tai lopulta pysyvä. Degeneraatio on yleinen käsite sekä biologian perusteissa että lääketieteellisissä sairauksissa. Syyt ovat moninaisia: ikääntyminen, verenkierron tai hapensaannin häiriöt, aineenvaihdunnan häiriöt, tulehdukset, ympäristötekijät sekä vammat. Degeneraatio voi ilmetä eri tasoilla: kudostason muutoksina (esim. ruston, luun, lihasten tai maksasolujen aineen- ja rakenteiden rappeutumista) sekä neurodegeneratiivisina sairauksina.

Oireet riippuvat alueesta ja syystä, mutta voivat sisältää kipua, toiminnan rajoittumista, heikentynyttä liikettä, muistihäiriöitä tai neurologisia oireita. Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, fyysiseen tutkimukseen sekä kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksiin; joskus tarvitaan kudosnäytteen histologiaa.

Hoito kohdistuu ensisijaisesti taustalla olevaan syyhyn ja oireisiin. Tämä voi sisältää fysioterapiaa, liikuntaa, kivunlievitystä sekä tulehdusta hillitseviä tai aineenvaihduntaa tukevia lääkkeitä. Joissakin tapauksissa degeneraatio voidaan hidastaa tai oireita lievittää kirurgisin toimenpitein tai apuvälinein. Ennuste riippuu syystä, paikasta ja varhaisesta hoidosta; degeneraatio on usein pysyvää, mutta etenemistä voidaan joidenkin sairauksien kohdalla minimoida tai hidastaa.