degeneroituminen

Degeneroituminen tarkoittaa kudosten tai elimien rakenteen ja toiminnan asteittaista heikkenemistä. Se on yleinen käsite biologiassa ja lääketieteessä, ja sitä voi esiintyä sekä normaalin ikääntymisen osana että erilaisten sairauksien tai vammojen seurauksena. Degeneroituminen eroaa akuutista kuolemasta, kuten nekroosista, monella tavalla: usein se on aluksi hidasta ja osittain palautuva eikä välttämättä johda välittömään kuolemaan.

Mekanismina degeneroituminen johtuu yleensä monimutkaisesta vuorovaikutuksesta aineenvaihdunnan häiriöiden, proteiinien tai lipidien kertymien, hapetusstressin sekä kroonisen tulehduksen kanssa. Solujen tasapaino, kudosten järjestys ja solujen kyky hyödyntää ravintoa ja energiaa voivat heikentyä. Ikääntyminen ja perinnölliset tekijät lisäävät usein degeneratiivisten muutosten riskiä.

Esimerkkejä degeneratiivisista prosesseista ovat neurodegeneratiiviset sairaudet, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin tauti; nivelten degeneratiiviset muutokset, kuten osteoartroosi; sekä maksassa havaittava rasvamadotus ja muu rasvoittuminen sekä lihas- ja sidekudosten rappeutuminen. Degeneroituminen voi vaikuttaa sekä yksittäisiin soluihin että laajempiin kudoksiin.

Diagnosointi perustuu kliinisiin oireisiin sekä kuvantamis- ja kudosnäytteisiin, joiden avulla voidaan erottaa degeneratiiviset muutokset muista sairauksista. Hoito keskittyy taustalla olevien tekijöiden hallintaan ja oireiden lievittämiseen; siihen kuuluu usein liikunta- ja fysioterapiaa, elämäntapamuutoksia sekä oireenmukaista lääkehoitoa. Joissakin tapauksissa pyritään hidastamaan etenemistä tai korjaamaan vaurioituneita rakenteita kirurgisesti.

Degeneroituminen on monitahoinen ala, jossa tutkimus pyrkii ymmärtämään sekä perimmäisiä syitä että keinoja säilyttää toiminnallisuus ja elämänlaatu.