copolymerointiin

Copolymerointi on polymeroitumisprosessi, jossa kaksi tai useampaa erilaista monomeeria liittyy toisiinsa muodostaen copolymeeriketjuja. Copolymeerien avulla voidaan yhdistää erilaisten monomeerien ominaisuuksia ja saavuttaa materiaaleja, joilla on parempi mekaaninen kestävyys, lämpötilavakavuus tai kemiallinen vastustuskyky kuin yksittäisestä monomeeristä valmistetuilla polymeereillä.

Copolymerointi voidaan toteuttaa eri menetelmillä. Radikaalinen copolymerointi syntyy usein initiaattoreiden avulla, kuten lämpö- tai säteilygärinällä. Ioninen copolymerointi, kuten anioninen tai kationinen, mahdollistaa tarkemman kontrollin reaktiokäytöksessä. Elävä polymerointi (living polymerization) mahdollistaa lohko- ja muiden tarkasti suunniteltujen copolymerirakenteiden valmistamisen. Prosessit voidaan suorittaa bulk-, liuote-, suspensio- tai emulsio-ympäristöissä.

Tyyppejä ovat random-, alternating-, block- ja graft-copolymerointi. Satunnaisessa kopolymeroinnissa monomeerit sekoittuvat ketjuun ilman selkeää järjestystä, jolloin ominaisuudet syntyvät monin tavoin. Alternating- ja block- copolymeroinnissa monomeerit esiintyvät jaksotettuina jakaantumina tai suurina lohkoina, mikä antaa erottuvia mekaanisia ja lämpöominaisuuksia. Graft-copolymeroinnissa toisen tyyppinen ketju kasvatetaan rungosta.

Käyttökohteita ovat muun muassa monipuoliset muoviseokset, kumit sekä liima- ja päällystysmateriaalit. Tunnettuja esimerkkejä ovat ABS-muovi (akryylinitriili–butaadieni–styreeni) sekä erilaiset copolymeerittujen elastomeerien seokset, jotka parantavat yhteensopivuutta ja käyttöiän. Copolymerointi mahdollistaa myös materiaalien kohdistetun lämmönkestävyyden, kosteudenkeston ja mekaanisen suorituskyvyn optimoinnin.