continuosoittimista

Continuosoittimet (myös continuo-instrumentit) ovat Barokin ajan säestysryhmä, jonka tehtävänä on tuottaa basso continuo -osan harmoninen tuki sekä ohjata sointukulku. Ne tulkitsevat ja toteuttavat figuroidun basson merkinnän siten, että syntyy harmoninen puitu sävellykselle.

Tyypillisesti continuo koostuu yhdestä tai useammasta kosketinsoittimesta—yleisimmin cembalosta tai urkupisteistä—sekä bassoääntä soittavasta instrumentista, kuten sellosta, viola da gambasta tai theorbolda. Tarvittaessa mukaan voidaan ottaa lute tai muu jatkilaute. Soittajat toimivat yhdessä määrittäen soinnun ja rytmin basso- ja sointumerkintöjen sekä tulkinnan mukaan.

Toimintatapa perustuu niin sanottuun basso-merkintöön (figured bass), jossa basistin nuotista ja numeroista tehdään soinnut ja sointujen etäisyydet. Continuo-soittajat improvisoivat tai suunnittelevat soinnun kulun sekä täydennykset, ja basson ja yleirin soittimet tukevat toisiaan.

Historia ja käyttö: Continuo oli keskeinen osa Barokin musiikkia 1600–1700-luvuilla ja ilmestyi sekä oopperoissa että oratorioissa, kantaatteissa sekä kamarimusiikissa. Yleisimmät yhdistelmät muuttuivat ajan myötä, mutta perinne säilyi säestyksenä ja harmonian luojana monissa sävellyksissä. Nykyisissä varhaisen musiikin esityksissä continuo-osaa käsitellään usein uudelleen: yksi tai useampi continuo-soittaja voi realisoida osan tai sille voidaan antaa valvontavastuu koko ryhmälle.