conservointiin

Konservointiin viittaa kulttuuriperinnön säilyttämisen, suojelemisen ja hallinnoinnin käytäntöihin sekä niihin liittyvään tieteenalaan. Tavoitteena on estää aineellisen kulttuuriperinnön vaurioitumista ja pidentää sen elinkaarta säilyttäen mahdollisimman paljon alkuperäistä materiaalia ja ilmaisua.

Kohteita ovat taide-esineet, arkistomateriaalit, museokokoelmat sekä arkkitehtoniset esineistöt ja kirkkomuseot. Toiminta jakautuu ennaltaehkäisevään conservointiin, jossa keskitytään ympäristöolosuhteisiin, käsittelyturvallisuuteen ja säännölliseen huoltoon, sekä interventiiviseen conservointiin, jonka tavoitteena on vakauttaa ja tarvittaessa palauttaa vaurioituneet osat.

Keskeisiä periaatteita ovat mahdollisimman pieni muutos alkuperäiseen materiaaliin, autenttisuuden säilyttäminen, palautettavuus sekä huolellinen dokumentointi. Käytännön valinnat pohjautuvat tieteellisiin tutkimuksiin sekä eettisiin ohjeisiin, ja ne huomioivat sekä historiallisen että kulttuurisen kontekstin.

Työ on moniammatillista: konservaattorit ja restauroijat tekevät käytännön töitä yhteistyössä curatorial- ja tutkimusryhmien kanssa. Sijaitsee usein museoissa, arkistoissa, kirjastoissa, kirkoissa sekä muissa kulttuuriperinnön hoitoon liittyvissä järjestelmissä ja tutkimuslaitoksissa.

Koulutus ja kehitys jatkuvat sekä ammattikoulutuksena että yliopistotason ohjelmina. Alalla painottuvat dokumentointi, materiaalitieteen tuntemus sekä konservointitekniikat, joiden tarkoituksena on turvata kulttuuriperinnön säilyminen tuleville sukupolville. Haasteina ovat rahoitus, päätösten eettinen yhdenmukaisuus ja monimuotoisten perinteiden tasapainoinen huomioiminen.