compositetyön

Compositetyö (compositing) on postproduktiotekniikka, jossa eri lähteistä peräisin olevia visuaalisia elementtejä yhdistetään yhdeksi kuvaksi tai videoksi. Sen tarkoituksena on luoda saumattomia kohtauksia sekä lisätä keinotekoisia elementtejä, joita ei voida tallentaa pelkästään kameran avulla. Sitä käytetään elokuva-, televisio- ja mainostuotannossa sekä digitaalisessa mediassa.

Keskeisiä tekniikoita ovat kerrostaminen, maskaus, avain- eli keying-tekniikat (esim. vihreän näytön poistaminen), rotoskooppaus, matte painting sekä 3D-integraatio. Myös valaistuksen ja varjojen sovitus sekä värimaailman yhteensovittaminen ovat keskeisiä osa-alueita, jotta elementtien välillä ei synny epäjohdonmukaisuutta.

Työprosessi alkaa suunnittelulla ja materiaalien kartoituksella. Sen jälkeen kerätään ja esikäsitellään lähtömateriaalit, luodaan maskit ja avaimet, sovitetaan valaistus sekä väri, ja liitetään elementit yhteen. Lopuksi tehdään renderöinti, lopullinen värimäärittely ja laadunvalvonta; tarvittaessa tehdään korjauksia.

Työkalut ja ohjelmistot vaihtelevat projektin mukaan, mutta yleisimmin käytettyjä ovat After Effects, Nuke, Fusion sekä Blenderin compositor. 3D-ohjelmistot, kuten Maya tai Cinema 4D, voivat tuottaa lisäelementtejä, jotka integroidaan myöhemmin.

Compositetyötä sovelletaan elokuvissa ja televisiossa visuaalisten efektien luomiseen, mainos- ja musiikkivideotuotannossa sekä peleihin ja virtuaaliseen tuotantoon.

Menestyksekkään composite-työn avaintekijöitä ovat tarkka kuvien ja valaistuksen ymmärrys, väriharmonia, kameralajit ja siirtymien hallinta sekä kyky ratkaista visuaalisia epäjohdonmukaisuuksia nopeasti. Pyritään mahdollisimman vähäiseen näkyvään jälkeen, jotta katsoja ei kiinnitä huomiota tekijöihin.