collateralsuhteet

Collateralsuhteet tarkoittavat velkasuhteita, joissa velan vakuutena toimii toinen omaisuus tai oikeus. Vakuudet voivat olla real-vakuuksia (esim. kiinteä omaisuus tai irtain vakuus), taloudellisia vakuuksia (käteinen tai arvopaperit) sekä henkilökohtaisia vakuuksia kuten takaukset. Näitä suhteita käytetään sekä pankkien että yritysten rahoituksessa sekä konsernien sisäisessä rahoituksessa. Vakuudet antavat vakuuden ottajalle oikeuden suorituksiin ja niillä on etusija konkurssitilanteissa.

Sopimukset vakuuksista määrittelevät vakuuden sisällön, arvonmäärityksen ja hallinnan menettelyt. Vakuudet voivat syntyä pantta- ja kiinnitysmenoilla sekä takauksilla. Arvonmääritys ja seuranta ovat olennaisia: vakuuden arvo tarkastetaan säännöllisesti suhteessa velkaan ja mahdollista lisävakuuksien tarvetta arvioidaan.

Käytännössä collateralsuhteisiin liittyy monenlaisia esimerkkejä, kuten kotitalouksien asuntolainat kiinteistövakuudella, yrityslainat arvopapereilla tai käteisvakuudilla sekä konsernien sisäiset vakuusjärjestelyt. Ne mahdollistavat suuremman luoton tai paremmat ehdot ja helpottavat lainan takaisinmaksua riskitilanteissa.

Rahoitus‑ ja tilinpäätösnäkökulmasta vakuusjärjestelyt vaikuttavat sekä velkoihin että omaisuuseriin. Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) ohjaavat vakuuksien tunnustamista, arvostamista ja raportointia sekä liitetietoja, mukaan lukien mahdolliset erot velkojen ja vakuuksien välillä.