chemoautotrofeissa

Chemoautotrofeissa ovat organismeja, jotka saavat energiansa epäorgaanisten yhdisteiden hapettamisesta ja rakentavat biomassin käyttämällä hiilenlähteenä hiilidioksidia (CO2). Ne ovat osa chemolithoautotrofeja, joiden metabolismi perustuu suurelta osin epäorgaanisiin elektroninluovuttajiin ja epäorgaanisiin elektronin vastaanottajiin. Energiaa voivat saada esimerkiksi vedyn (H2), vedyn sulfidin (H2S), rikkivedyn ja muiden rikki- sekä typen yhdisteiden hapettumisesta sekä rautapuoleen liittyvistä yhdisteistä.

Hiilenlähteenä chemoautotrofeilla on CO2 tai muodollisesti HCO3−, ja biomassin rakentaminen tapahtuu autotrofisesti. Hiilenkierron osalta yleisimpiä reittejä ovat Calvinin kierto sekä vaihtoehtoiset polut, kuten reverse Krebsin kierto tai hydroksipropionaatin kierto joissakin bakteeri- ja arkealajeissa. Näin ne voivat tuottaa orgaanisia yhdisteitä ilman fotosynteesiä.

Esiintymisalueet ja elämäntapa: chemoautotrofeja tavataan laajasti maaperässä, vesistöissä sekä erityisesti syvänmeren ja tulivuorten lähellä olevissa ympäristöissä, kuten hydrotermisissa venttiileissä ja kylmäläpymissä. Ne voivat esiintyä vapaasti eläviksi soluina tai elää symbioosissa muiden organismeiden kanssa, esimerkiksi tieteellisesti merkittäviä venttiilitai raportoiduissa eläinlajeissa.

Merkitys ja rooli: näillä organismeilla on keskeinen rooli hiilen, typen ja rikin kierrätyksessä ekosysteemeissä, joissa ei ole valoa. Ne toimivat perustuotantona valon varassa kehittyneissä ympäristöissä ja olivat myös tärkeitä tekijöitä maapallon varhaisten olosuhteiden bio- ja kemiallisissa prosesseissa.