candidainfektiot

Candidainfektiot ovat Candida-suvun sienten aiheuttamia infektiot, jotka voivat ilmetä paikallisina limakalvoilla ja iholla tai edetä vakavampiin, järjestelmällisiin infektioihin. Yleisin aiheuttaja on Candida albicans, mutta muita lajeja kuten C. glabrata, C. tropicalis, C. parapsilosis ja C. krusei esiintyy ja joissain tapauksissa ne voivat olla resistenttejä tietyille hoidoille.

Riskitekijöitä candidainfektioille ovat antibioottien pitkäaikainen tai laaja-alainen käyttö, diabetes, immuunikadon tilat (esim. HIV-riskit tai syöpähoidot) sekä raskaus. Sairaala- ja tehohoitopotilailla riskit lisäävät pitkäaikaiset katetrit ja muiden invasiivisten laitteiden käyttö sekä yleinen sairaalainfektioalttius.

Candidainfektiot jaetaan yleisimmin mucosalinfektioihin (suun-, nielun- ja ruokatorven kandidiaasi; vulvovaginaalihyvinvointi), cutanosaissiin kandidiaaseihin sekä invasiivisiin candidiasis- infektioihin, joissa sieni voi levitä verenkiertoon ja haitata elimiä. Invasiivinen kandidiaasi on erityisen vakava tila ja vaatii nopeasti aloitettua hoitoa sekä usein tehollisia hoitotoimia.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä laboratoriotutkimuksiin: kudos- tai eritteetnäytteet viljellään ja mikroskopoidaan, veriviljelyt invasioon viittaessa, sekä tukena voidaan käyttää veren β-D‑glukaan -testiä tai PCR-pohjaisia menetelmiä. Hoito määräytyy infektion muodosta ja lajeista sekä resistenssihavainnoista; lievissä mucosaalisissa infektioissa käytetään paikallisia antifungaalisia valmisteita tai lyhytaikaista suun kautta annosteltavaa hoitoa (esim. fluconazole). Vakavammissa tai invasiivisissa infektioissa ensisijaisia hoitoja ovat joskus echinocandin-luokan lääkkeet (kaspofungin, micafungin, anidulafungin) ja mahdollisesti lopullinen siirto fluconazoleen, jos laji on herkkä. Keskuslaitteiden poistaminen ja muut taustatekijöiden hallinta parantavat ennustetta.

Epidemiologia ja ennaltaehkäisy: candidainfektiot ovat yleisiä sairaalainfektioita maailmalla; Candida auris -laji on kyennyt aiheuttamaan resistenssi- ja monilääkeresistenssitilanteita. Ennaltaehkäisyyn kuuluu asianmukainen infektioiden torjunta, harkittu antibioottien käyttö, hyvä glukoositasapaino, sekä kateterien ja invasiivisten laitteiden asianmukainen hallinta.