bunkkerit

Bunkkerit ovat fortifikaatioita, jotka on suunniteltu suojaamaan ihmisiä ja varusteita räjähdyksen, sirpaleiden sekä toisinaan kemiallisten tai säteilyhaittojen vaikutuksilta. Ne ovat yleensä maanalaisia tai osittain maanalaisia, mutta niitä rakennetaan myös maanpäällisinä vahvistettuina asemina. Bunkkerit vaihtelevat pienistä pistemuurauksista ja sotilassuojaosastoista laajoihin, syvälle maan alle rakennettuihin komplekseihin, joissa on komentopaikkoja, ammussvarastoja tai laajoja viestintäinfrastruktuureja.

Rakentaminen perustuu tyypillisesti vahvistettuun betoniin, teräsvahvistuksiin sekä maaperään tai kiveen lisättyyn suojaan. Nykyaikaisiin bunkkereihin kuuluu ilmasulut, ilmanvaihtojärjestelmät, omat varavoimalaitteet sekä vedenjakelu, jotta tilat voivat olla käytettävissä pidemmän aikaa. Suunnittelussa korostuvat redundanssi, sietokyky räjähtöön, sirpaleisiin ja ympäristötekijöihin.

Käyttö ja tyypit: Sotilasbunkkerit turvaavat joukkoja tai kriittisiä resursseja sodan aikana ja voivat toimia tuliasemina, valvontapisteinä tai komentopaikkoina. Siviilipuolustuksen bunkkerit tarjoavat suojan väestölle pommi- tai säteilytilanteissa, kun taas ammuss- ja polttoainevarastointibunkkerit varastoivat helposti syttyviä aineita turvallisesti. Bunkkereita on rakennettu laajalti 1900-luvulla, erityisesti Euroopassa. Esimerkkejä ovat Maginot-linja sekä Atlantin muuriin liittyvät rannikkovartioston linnoitukset; Suomessa bunkkereita sisältyy Mannerheim-linjaan ja muihin puolustuslinjoihin.

Nykyisin monet bunkkerit ovat hylättyjä, kunnostettuja museoita, varastointitiloja tai yksityisiä suojia. Osa bunkkereista on edelleen käytössä sotilas- tai siviilipuolustuksen tarkoituksiin. Suomen kielellä bunkkeri tarkoittaa vastaavaa rakennetta, ja sana on lainattu englannin sanasta bunker.