bittikoodauksessa

Bittikoodauksessa, tunnettu myös nimellä bit coding tai bit stuffing, on menetelmä, jota käytetään synkronointitarkoituksiin tiedonsiirrossa. Sen tarkoituksena on varmistaa, että vastaanottaja voi luotettavasti havaita bittien rajat, erityisesti silloin kun data sisältää pitkiä sarjoja samoja bittejä, kuten nollia tai ykkösiä. Pitkät samankaltaisten bittien sarjat voivat aiheuttaa kelluvuusongelmia ja siten bittivirheitä, koska vastaanottajan kello voi ajautua pois lähettäjän kellosta.

Bittikoodauksessa toimii lisäämällä keinotekoisia bittejä datavirtaan tietyin väliajoin, yleensä kun tietty määrä samoja bittejä on peräkkäin. Yleisin esimerkki on ISO HDLC (High-Level Data Link Control) -protokollan käyttämä menetelmä, jossa viisi peräkkäistä ykkösbittiä datassa johtaa automaattisesti nollabitin lisäämiseen. Tämä varmistaa, ettei koskaan esiinny enempää kuin viittä peräkkäistä ykköstä. Vastaanottopäässä nämä lisätyt bitit tunnistetaan ja poistetaan, palauttaen alkuperäisen datan. Vaikka tämä lisää hieman ylimääräistä dataa, se parantaa merkittävästi synkronoinnin luotettavuutta monissa tiedonsiirtosovelluksissa. Muita bittikoodausmenetelmiä on olemassa, mutta perusperiaate on sama: lisätä kontrolibittejä, jotka auttavat säilyttämään synkronoinnin.