bisfosfonaatit

Bisfosfonaatit ovat lääkeaineryhmä, jota käytetään lisätyn luiden lujuuden ylläpitämiseen ja luiden resorptioaineen vähentämiseen. Ne sitoutuvat luun mineralisoalustaan hydroksiapatittiin ja kulkeutuvat osteoklasteihin, missä ne estävät niiden resorptiota. Nitrogenia sisältävät bisfosfonaatit estävät mevalonaattien polun farnesylifosfaattisynteesistä, mikä heikentää osteoklastien toimintaa; nitrogenittomilla bisfosfonaateilla on suppeampi vaikutus.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Yleisimmät ovat osteoporoosin hoito ja sen aiheuttamien murtumien riskin vähentäminen sekä glukokortikoidien aiheuttaman osteoporoosin ehkäisy. Muita käyttökohteita ovat Pagetin taudin hoito sekä hyperkalsiemian hoito maligneissa sairauksissa. Lisäksi bisfosfonaatteja annetaan luiden metastasien sekä monokromaalisten sairauksien aiheuttaman hyperkalsemian hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Lääkkeen antotapa vaihtelee. Suun kautta annettavat valmisteet (esim. alendronaatti, risedronaatti, ibandronaatti) otetaan tyhjään vatsaan veden kanssa ja niistä saatetaan vaatia pystyasentoa sekä urin yön yli vaikuttavaa ajanrajaa ruokailun välttämiseksi. Infuusiomuodot (esim. zoledronaatti) annetaan laskimoon ja niitä käytetään esimerkiksi tiettyjen syöpäpotilaiden hoitoon sekä vakavaan hyperkalsemiaan. Annokset ja hoitoaikataulut riippuvat valmisteesta ja potilaan tilasta.

Haittavaikutukset voivat sisältää GI-oireita, ruokatorven ärsytystä, hypokalemiaa, sekä harvoin osteonekroosia leukaluiden alueella ja pitkäaikaisen käytön yhteydessä murtumia. Munuaisten toiminnan seuranta sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat tärkeitä. Vältetään kalium- ja maitotuotteiden yhteisannostelua sekä maittomia antamismuotoja samanaikaisesti.

Bisfosfonaatit ovat yleisesti tehokas keino vähentää luiden resorptiota ja murtumien riskiä, kun niitä käytetään asianmukaisesti ja potilaan käypää tilaa seurataan.