biopitoisuus

Biopitoisuus on ecotoxicologian ja ympäristön tutkimuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan aineen pitoisuutta eliön kudoksissa suhteessa sen ympäristön, usein veden, pitoisuuteen. Käytännössä biopitoisuus kuvaa kuinka paljon ainetta esiintyy organismissa verrattuna ympäristön pitoisuuteen.

Biopitoisuus voidaan ilmaista biokonsentraatio- tai bioconcentration-tekijänä (BCF). Yleinen kaava on BCF = [Aineen pitoisuus elimistössä] / [Aineen pitoisuus ympäristössä]. Yksiköt voivat olla esimerkiksi litrat kilograms-1 (L/kg) tai toimia dimensionaalisena suureena, ja arvojen tulkinta riippuu käytetystä ympäristöstä ja mittausolosuhteista.

Biopitoisuutta käytetään erityisesti pahojen pitkäketjuaineiden, kuten raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden, haittojen riskinarvioissa. Sen avulla voidaan arvioida, kuinka herkästi eliöt keräävät ainetta ympäristöstään ja miten pitoisuus saattaa muuttua ruokaketjussa. On tärkeää erottaa biopitoisuus bioakkumulaatiosta: biopitoisuus kuvaa suhdetta elimistön ja ympäristön pitoisuuksien välillä, kun taas bioakkumulaatio viittaa aineen kertymiseen ja pitoisuuksien mahdollisesti kasvaessa ruokaketjussa.

Mittauksissa käytetään yleensä kudosmääriä ja ympäristöä vastaavia näytteitä sekä analyyttisiä menetelmiä kuten GC-MS tai LC-MS. Pitoisuudet voivat vaihdella elinolosuhteiden, aineen lipofiliikan, metabolian ja eksosition mukaan. Biopitoisuus on siten yksi osa kokonaisriskinarviointia, joka täydentää muita parametreja kuten biomagnifikaatiota ja ympäristötilaindikaattoreita.