bioliuoksissa

Bioliuoksissa on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan liuoksia, joiden ominaisuudet liittyvät biologiseen ympäristöön. Käytännössä termi kattaa sekä laboratorioissa käytetyt biologiset liuokset että luonnolliset nesteet, kuten veriplasma ja serumi, kudosneste, solulima (cytosoli) sekä solujen kasvatuksessa käytetyt kulttuuriliuokset.

Bioliuokset ovat tyypillisesti vettä ja siihen liuenneita monimutkaisia ainekokonaisuuksia: ioneja, suoloja, proteiineja, entsyymejä, metaboliitteja sekä solu- ja biomolekyylejä. Niiden ominaisuuksiin vaikuttavat pH, ionivahvuus, osmolaliteetti ja proteiinipitoisuus; nämä tekijät vaikuttavat esimerkiksi entsyymitoimintaan, molekyylien vuorovaikutuksiin ja rakenteisiin.

Bioliuoksien tutkimus tapahtuu usein in vitro -kontekstissa, jossa pyritään jäljittelemään biologisten järjestelmien ominaisuuksia. Tämä asettaa vaatimuksia lämpötilan, pH:n, suolapitoisuuden sekä kofaktorien ja inhibitorien kontrolliin, jotta tulokset ovat luotettavia ja tulkittavissa.

Käyttöalueita ovat enzymologia, lääkeaineiden tutkimus, solujen käyttäytymisen analysointi sekä biomolekyylien vuorovaikutusten kartoitus. Ymmärrys bioliuoksien koostumuksesta ja käyttäytymisestä on olennaista, kun siirretään laboratoriokokeiden tuloksia elintoimintoihin liittyviin ilmiöihin.