bioelektrisiä
Bioelektriset ilmiöt ovat elävien solujen ja kudosten sähköisiä ominaisuuksia ja signaaleja, jotka syntyvät ionien (esimerkiksi Na+, K+, Ca2+, Cl−) jakaantuneen pitoisuuden sekä solukalvon ionikanavien toiminnan yhteisvaikutuksesta. Solukalvo ylläpitää sähköistä potentiaalieroa, jota kutsutaan lepopotentiaaliksi, ja jonka suuruus riippuu ionivirtauksista sekä kalvon läpäisevyydestä.
Stimulaatio voi avata ionikanavia ja johtaa aktiopotentiaalin syntyyn: ensin depolarisaatio, jossa Na+-ionit virtaavat soluun, sitten repolarisaatio
Nervisten, lihasten ja sydämen toiminnassa bioelektriset signaalit mahdollistavat liikkeen, aistimisen ja rytmin säätelyn. Esimerkiksi neuronit välittävät
Mittaaminen ja sovellukset: elektrofyysiologia kattaa mittauksia kuten EEG (elektroenkefalografia, aivotoiminnan sähköinen aktiviteetti), ECG/EKG (elektrokardiografia, sydämen sähköinen
Historian näkökulmasta Hodgkin–Huxley-malli (1950-luku) on keskeinen kuvaus ionikanavien toiminnasta ja aktion poteniaalin syntymisestä. Bioelektristen ilmiöiden tutkimus