bilabiaalisen

Bilabiaalinen on foneettinen termi, joka tarkoittaa äännettä tai artikulaatiota, jossa sekä ylä- että alahuuli osallistuvat. Yleensä sillä viitataan bilabiaalisiin konsonantteihin, jotka tuotetaan huulet koskettamalla toisiaan tai lähentymällä niin, että ilma vapautuu niiden kautta.

Yleisimpiä bilabiaalisia konsonantteja ovat p ja b, joita kutsutaan bilabiaalisiksi plosiveiksi, sekä m-nasaali. Harvinaisempia mutta dokumentoituja ovat bilabiaalifriktiivit, kuten [ɸ] (voimakas, voittava ääni) ja [β] (soinnillinen frikatiivinen äänne), sekä bilabiaalitrilli [ʙ]. Joissakin kielissä w-äänne voidaan luokitella labiovelaariseksi, sillä se käyttää sekä huulia että kitalaen läheisyyttä, eikä sitä aina pidetä pelkästään bilabiaalina.

Käyttö kielitieteessä: Bilabiaaliset äänteet ovat yleisiä useimmissa maailman kielissä ja muodostavat usein tärkeitä kontrasteja kehiteltäessä konsonanttijärjestelmiä. Niiden laboratorion eli tuotantotavan tutkiminen auttaa ymmärtämään, miten kielet jakavat kielellisiä paikkoja ja ääniä. Vaikka bilabiaalinen termi viittaa pääasiassa konsonantteihin, sitä voidaan käyttää kuvaamaan myös tilanteita, joissa huulet osallistuvat äänteen muodostukseen osittain tai yhdessä muiden artikulaatioiden kanssa.