backhaulyhteyksistä

Backhaulyhteydet ovat tele- ja tietoliikenneverkon osa, joka siirtää liikenteen tukiasemien ja ydinverkon välillä. Ne toimivat linkkinä access-verkkojen ja kantaverkon välillä sekä määrittelevät kapasiteetin, viiveen ja luotettavuuden vaatimukset käyttäjien kannalta.

Backhaul voidaan toteuttaa sekä kiinteästi että langattomasti. Kiinteä backhaul käyttää kuitu- tai kupariyhteyksiä, yleisimmin valokuitua. Langattomassa backhaulissa käytetään radiolinkkejä: mikroaaltolinkkejä ja millimetriaaltoja (mmWave). Sijoittelusta riippuen yhteydet voivat olla lisensoiduilla tai vapaan käytön taajuuksilla; satelliittiyhteydet ovat vaihtoehto erityisesti syrjäisillä alueilla tai merialueilla, vaikka niihin liittyy suurempi viive.

Typillisesti backhaul on rakennettu pisteestä pisteeseen -yhteyksinä tukiaseman ja aggregaatiopisteen välillä. Joissakin verkoissa käytetään välimalli- tai keskitettyjä järjestelmiä, joissa useat tukiasemet yhdistetään keskitettyyn reitityspisteeseen. Redundanssi parantaa käytettävyyttä ja verkon jatkuvaa toimintaa.

Backhaulin keskeisiä vaatimuksia ovat kapasiteetti, viive ja luotettavuus. Kasvava liikenne, erityisesti 5G-verkkojen myötä, vaatii suurempia siirtotasoja ja alhaisempia viiveitä. Sääolosuhteet, maaston huomiointi ja häiriöt voivat heikentää langattomia yhteyksiä. Spektrin käyttö ja turvallisuus sekä lailliset sääntelyvaatimukset ovat myös tärkeitä tekijöitä.

Tulevaisuudessa kuituverkon laajentaminen, tiheä tukiasemaverkko sekä kehittyneet langattomat ratkaisut ja ohjelmisto-ohjattu hallinta auttavat vastaamaan kasvavaan kysyntään. SDN/NFV ja automaatio parantavat hallintaa sekä verkon käytettävyyttä.