autoreaktiivisia

Autoreaktiivisia on suomenkielinen adjektiivin “autoreaktiivinen” monikon partitiivi. Sillä viitataan immuunijärjestelmän osiin, jotka reagoivat kehon omiin antigeeneihin. Termiä käytetään erityisesti immunologisessa ja autoimmuunien tutkimuksessa kuvaamaan autoaktiivista reagointia, jossa immuunijärjestelmä ei tunnista omia kudoksia vieraiksi.

Autoreaktiivisia voivat olla sekä B-lymfosyytit että T-lymfosyytit sekä näiden solujen kautta tuotettavat vasta-aineet, jotka kohdistuvat omiin kudoksiin tai elinten rakenteisiin. Autoreaktiivisuus on osa normaalia immuunijärjestelmän toleranssin säätelyä, mutta toleranssin epäonnistuminen voi altistaa autoimmuunireaktioille.

Toleranssin ylläpito tapahtuu sekä keskitetysti, esimerkiksi kehon primaarisissa aivorungon tai nikamavälin kehityksen vaiheissa, että periferiastatussa mekanismeissa. Kun autoreaktiivisuus pääsee kohtuuttomasti valloilleen, voidaan kehittää autoimmuunisairoja tai autoantigeeneihin kohdistuvia reaktioita, mikä ilmenee kudosvaurioina ja alginomaisina oireina. Tutkimuksessa autoreaktiivisuutta arvioidaan erilaisilla kokeilla ja mittauksilla, jotka selvittävät, miten kehon omat antigeenit aktivoivat immuunivasteen sekä millaiset tekijät nostavat riskin autoimmuniteetille.

Etymologisesti sana juontaa juurista auto- (itse) ja reaktiivinen (reaktivinen), ja sen käyttö kattaa sekä soluvälitteisen että humoraalisen autoreaktiivisuuden ilmiöt. Suomessa termiä käytetään yleisesti immunologisissa yhteyksissä kuvaamaan itseä vastaan suunnattuja immuunireaktioita ja niihin liittyvää tutkimusta.