autoimmuunihäiriöitä

Autoimmuunihäiriöitä ovat tiloja, joissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti elimistön omia terveitä soluja ja kudoksia vastaan. Normaalisti immuunijärjestelmä erottaa haitalliset taudinaiheuttajat, kuten bakteerit ja virukset, omista soluistaan ja tuhoaa vain vieraat tunkeilijat. Autoimmuunisairauksissa tämä järjestelmä menettää kykynsä erottaa "oma" ja "vieras", mikä johtaa krooniseen tulehdukseen ja kudostuhoon.

Syitä autoimmuunihäiriöiden kehittymiseen ei täysin tunneta, mutta uskotaan useiden tekijöiden vaikuttavan. Näihin kuuluvat geneettinen alttius, ympäristötekijät, kuten tietyt infektiot tai altistuminen toksiineille, sekä hormonaaliset tekijät. Jotkin autoimmuunisairaudet ovat yleisempiä tietyillä sukupuolilla tai ikäryhmillä.

Oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mitä elimistön osaa sairaus koskee. Yleisiä oireita voivat olla väsymys, kuume, nivelkivut ja ihottumat. Esimerkkejä yleisistä autoimmuunisairauksista ovat nivelreuma, lupus, kilpirauhasen vajaatoiminta (Hashimoton tauti), tyypin 1 diabetes ja multippeliskleroosi.

Diagnoosi perustuu yleensä potilaan oireisiin, lääketieteelliseen historiaan ja verikokeisiin, joilla voidaan havaita auto-vasta-aineita. Hoito keskittyy oireiden lievittämiseen ja immuunijärjestelmän yliaktiivisuuden hillitsemiseen. Hoitomuotoja voivat olla tulehduskipulääkkeet, kortikosteroidit ja immuunivastetta muokkaavat lääkkeet. Autoimmuunisairaudet ovat kroonisia, mutta oikeanlaisella hoidolla potilaat voivat elää normaalia elämää.