autofosforylaatiossa

Autofosforylaatio on proteiinien fosforylaatioprosessi, jossa entsyymi fosforyloi itseään tai toista saman proteiinikinaasimuodon molekyyliä. Yleensä kyseessä ovat proteiinikinaasit. Autofosforylaatio voi tapahtua intramolekulaarisesti (cis-autofosforylaatio), jolloin sama proteiini fosforyloi itsensä, tai intermolekulaarisesti (trans-autofosforylaatio), jolloin kaksi samanlaista proteiinikinaasia fosforyloi toisiaan tai toisiaan koskevan molekyylin.

Fosforylaation kohde on yleensä aminohapporesidui tyrosiniksi, seriiniksi tai treoniiniksi, riippuen kinaasista. Autofosforylaatio voi muuttaa kinaasin konformaatiota, aktivoida sen, lisätä sen substraattisidännä tai luoda uusia sitoutumispaikkoja proteiineille signaalipolkuissa. Näin se voi toimia säätelymekanismina vasteen annetulle signalille ja vaikuttaa kinasiin liittyvien reittien dynamiikkaan.

Merkittäviä rooleja autofosforylaatiolla on sekä reseptorinopeusreitti-tyyppisissä kinaksissa että vapaan toiminnallisuuden kinaksissa. Esimerkkeinä ovat joihinkin RTK-tyyppeihin liittyvät autofosforylaatiot, jotka aktivoivat aineen siirto- ja allokaatiorakenteen, sekä sytosolisten kinaksien, kuten joidenkin tyrosiinikinaasien ja seriin/treoniinikinaasien, säätelyvaiheet. Autofosforylaatio on siten keskeinen mekanismi kinasi-aktivoinnissa ja signaalin eteenpäin viemisessä soluissa.

Tutkimuksessa autofosforylaatiota seurataan usein mutaatioiden kautta, fosforylaatiopaikkojen kartoituksella ja massaspektrometrialla sekä inhibiittoriksi käytettävien analyyttien avulla.