aurinkopurkauksien

Aurinkopurkaukset ovat Auringosta lähteviä ilmiöitä, joissa vapautuu suuria määriä energiaa ja plasmaa. Niihin kuuluvat aurinkopurkaukset, eli voimakkaat säteilypurskeet, sekä koronan massapurkaukset (CMEs), joissa plasmaa ja magneettikenttiä sinkoutuu Auringon koronan ulos avaruuteen. Ilmiöt liittyvät Auringon magneettikentän toimintaan, erityisesti aktiivisten alueiden, kuten auringonpilkkujen, ympärillä.

Aurinkopurkaukset voivat kestää minuuteista tunteihin, ja niiden vaikutukset näkyvät laajalla spektrillä: säteilyradiosta radioviesteihin ja magneettikenttään. Aurinkopurkaukset luokitellaan X-säteilyluokittain: A, B, C, M ja X, joissa X-luokat ovat voimakkaimpia. CMEs ovat suurempia plasmapurkauksia, jotka voivat kulkea nopeastikin avaruudessa ja saavuttaa Maan 1–3 päivän kuluttua purkautumisesta. CMEs voivat kuljettaa mukanaan magneettikenttiä, joiden suunta vaikuttaa seurauksia maan magnetosfääriin.

Vaikutukset Maahan ja sen ympäristöön voivat olla merkittäviä. Geomagneettiset myrskyt voivat häiritä satelliitteja, radioresursseja, GPS- ja viestintäjärjestelmiä sekä maadoitettuja sähköverkkoja. Pitkät tai voimakkaat myrskyt voivat myös lisätä auringonpäältä tulevan säteilyn vaikutuksia avaruuslennolla oleviin miehistöihin ja lyhyilläkin matkoilla oleviin lentokoneisiin.

Seurantaan ja tutkimukseen liittyvät useat kansainväliset laitokset. Esimerkiksi NASA:n Solar Dynamics Observatory (SDO), SOHO sekä Parker Solar Probe seuraavat auringon aktiivisuutta ja plasmapurkauksia. Lisäksi NOAA:n Space Weather Prediction Center valvoo ja ennustaa tilannetta sekä antaa varoituksia. Tutkimus käyttää magneettikentän muutoksia, aurinkotuulen nopeutta ja X-säteilyyn liittyviä mittauksia.

Aikajänteessä aurinkopurkaukset ovat osa auringon noin 11-vuotista sykliä; suuremmat purkaukset ovat yleisempiä aktiivisina kausina. Tämä vaikuttaa sekä kansainväliseen satelliittitoimintaan että ilmailun ja sähköverkon resilienssiin, ja tutkimus jatkuu parantaakseen ennusteita sekä suojautumiskeinoja.