audioformaatit

Audioformaatit viittaavat tiedosto- tai säiliömuotoihin, joissa ääniaineisto tallennetaan ja esitetään. Ne määrittelevät, miten ääni on koodattu, pakattu ja järjestetty sekä miten siihen liittyvä metadata tallennetaan.

On tärkeää erottaa äänidata sekä kontaineri (säiliö) ja itse koodekki, joka pakkaa tai purkaa äänidatan. Esimerkiksi WAV on usein säiliö, joka sisältää PCM-äänidataa, kun taas MP3 ja AAC ovat koodekkeja, joita käytetään pakatuissa ääniraitoissa.

Ääniformaatteja voidaan luokitella lossless- ja lossy-formaatteihin. Lossless muodostaa tarkan kopion alkuperäisestä äänestä (esim. WAV, FLAC, ALAC, AIFF), kun taas lossy pienentää tiedostokokoa vähentämällä yksityiskohtia (MP3, AAC, Ogg Vorbis, Opus).

Yleisimmät formaatit ja niiden käyttötarkoitukset: MP3 on laajalti yhteensopiva ja kevyt, AAC tarjoaa paremman laadun pienemmässä koossa, WAV ja AIFF ovat käytössä editoinnissa ja arkistoinnissa uncompressed-formaatteina, FLAC ja ALAC ovat hukkaamatonta tallennusta, Ogg Vorbis ja Opus ovat avoimia koodekkeja, joista Opus on erityisen soveltuva verkkovirtoihin.

Tekniset ominaisuudet: näihin kuuluvat näytteistystaajuus (esim. 44,1 kHz tai 48 kHz), bittisyvyys (16–24 bit) sekä kanavarakenteet (mono, stereo, 5.1). Bitrate voi olla vakio- tai muuttuva. Tiedostot voivat sisältää metatietoja, kuten artistin nimi, kappaleen otsikko ja kansikuva.

Käyttökonteksterit: ääniformaatteja valitessaan huomioidaan yhteensopivuus laitteiden ja ohjelmistojen kanssa, tarvittava bittivirta sekä tallennuksen laatu ja säilytys. Arkistointiin sopivat lossless-formaate, kun taas verkkostr*i’mangeihin käytetään usein lossy-formaatteja ja koodekkeja kuten Opus.